Joo, eli Nemi on nyt sitten ainakin pari viikkoa sairaslomalla, tassussa kolme tikkiä. Käytiin maanantaina äiten kanssa ajelulla, kaupassa ja muuten vaan kiertelemässä. Noin tunti oltiin poissa kotoa, ja kotona sitten ensin huomasin, että sohvalla on verta. Ensimmäisenä tietty tarkastus, että onko Nemillä taas juoksut, viimeisistä on nyt reilu neljä kk aikaa. Ei vuotanut, päällepäin ei näy koirissa mitään outoa. Sitten huomasin toisen veriläiskän, sohvan selkänojalla. Seuraava matolla, lattialla, keittiön sohvalla, portaissa... Verta löytyy paljon, ja tuoreita, isoja länttejä. Nemi selälleen, ja nyt sitten löytyi syy; tassussa n. 3cm leveä haava lihakseen saakka. Tihkuu verta, mutta oli jo välillä mennyt umpeen. Kello oli jotain seitsemän paikkeilla, paikalliselle eläinlääkärille soittoa, ei vastaa. Talossa ei mitään puhtaita sidetarpeita, naapurista lähdin sitten lainaamaan, ja paluumatkalla sain sitten lääkärin kiinni. (Tässä välissä ehdin soitella vähän kaikille muillekkin:D) Puoli kahdeksalta koira autoon ja lääkäriin, Sainiolle tuhannet kiitokset että pääsi koiraa paikkaamaan! Muutilta taju kankaalle, ja tikit käpälään, tajuton koira autoon ja sitten kotiin heräilemään... (Jos ette ole koskaan nostaneet tajutonta 33kg koiraa, niin suosittelen että ette yksin yritäkään).

Nyt ollaan sitten pari päivää hoidettu tassua ja onneksi haava näyttää siistiltä. Vähän vuotaa vieläkin, eihän tuo koira pysy paikallaan millään. Hermothan sillä menee, kun on tottunut joka päivä irti juoksemaan ja touhuilemaan, ja nyt täytyy sitten olla narunjatkona... Ja tuota luntakin on niin maan perkeleesti! Onneksi ei ole mitään kurakelejä, niin pysyy edes suht puhtaana tuo haava.

Mutta mutta... Nyt on sitten kaikki treenaamiset tauolla, helmikuun näyttelyt meni persiilleen varoaikojen vuoksi, toivottavasti edes maaliskuuksi saadaan tassu kuntoon. Pirusti ottaa tuo homma päähän, kun kunnon lihaskuntoa ollaan nyt yritetty sille saada, ja nyt on sitten täyslepo. Haava on niin hankalassa kohtaa, että mitään lenkkeilyä ei voi edes kuvitella. Pöh. Sitä mä ehdin jo tässä ajatella, että onko todellakin edes yksi syntymäpäivä, että kaikki olisi ok. Yeah right. Ei nyt oikein olla juhlatuulella, taidetaan lauantai ottaa sohvalla makoillen vastaan. No, kerrankos sitä nyt jättää teinivuodet taakseen, eipähän tarvitse sitäkään juhlia.

Paska fiilis, ehkä ensi päivitykseen mennessä olisi jo vähän asiat paremmin;D

No niin, taas on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä, jotenkin tuntuu että tällä pakkasella on ihan jumissa koko nuppi:)

Mitäs tässä nyt sitten on tapahtunut...? Öö ei oikeastaan mitään. Kotosalla ollaan oltu, karvaa kasvateltu ja yritetty päästä läskeistä eroon. Tai Manun tapauksessa vaan oltu.

Toissapäivänä tuli liukasteltua nokialla, nyt kun saan paperit poliisille niin pitäisi olla pysyvä ajokortti hyppysissä. Oli kyllä tämä kangasalan ajo-opetus vähän toista luokkaa, onneksi ei siis tarvinnut kakkosvaihetta kansasissa käydä. Töitä ei ole vieläkään löytynyt, ja kohta taitaa loppua tuetkin, kunnalle en mene vaikka henki menisi, niin paskaa kohtelua sain kunnan haastattelussa. Nyt pitäisi kuulemma kuukaudessa löytää elämälleen "päämäärää" ja kesätöitäkään ei saisi hakea, kun pitäisi löytää pidempiaikaista työtä. No shit? En vissiin hakisikaan töitä jos niitä jossain olisi. No joo, katsellaan mihin suuntaan mennään, vai onko se pakko ruveta jotain ihan muodon vuoksi opiskelemaan.

Treenailut on pakkasen vuoksi jääneet kovin vähälle, Nemin kanssa ollaan pulkkatreeniä otettu muutaman kerran, mutta niillä seurauksilla että äitellä on nyt sitten polvileikkaus edessä. Eli jatketaan harjoituksia, mutta paremmilla välineillä ja ilman häiriötekijöitä. Kunnon kuormanvetovaljaat pitäisi saada, mutta vaikeaksi menee kun ei ole mitään tietoa, minkä kokoisia lähtisi tilaamaan, sovittamaan pitäisi päästä, mutta taitavat jo loppua ennen erkkaria, talvipäiville kun ei olla lähdössä. Tokoilua jatketaan kunnolla keväällä, nyt treenaillaan sisätiloissa temppuja.

Näyttelukuume on kova, mutta nähtävästi seuraava koitos on sitten Tampere, ei viitsitä lähteä Pohjois-Karjalaan saakka testaamaan kumpi voittaa, sisko vai sisko;) Karvakaan ei ole ihan vielä parhaimmillaan, toivottavasti jo Tampereella olisi jees. Sitten kun vielä pääsen sen kanssa kehään, alkaa nyt jo jännittää vietävästi kun on eka mahdollisuus valioitua. Viime vuonna oltiin äärimmäisen tyytyväisiä ekaan eriin, nyt voi olla että on odotukset jo hiukan liian korkealla. Nemi on hemmetin hyvä koira, mutta minä en toimi hyvin paineen alaisena:D No, seuraava koitos on sitten Ruovesi r, sitten on vissiin jo erkkari... Sinne lähdetään jos auto järjestyy, muuten voi jäädä haaveeksi. Sitten ehkä Lahteen, Orivedelle, Seinäjoelle..... Munhan piti vaan käydä ne pakolliset? :D Kyllä se on myönnettävä että musta on tullut näyttelyihminen, ei sille enää mitään mahda. Saa nähdä päästäänkö koskaan enää tokokehiin.

Kuvia ei oo tullu paljoa otettua, on ollu niin kylmää ettei ole kehdannu paljoa kameraa ulkoiluttaa, mutta pari pokkariotosta löytyy:

Tuosta näkee vähän mihin suuntaan Nemi on kehittynyt, karva ei ole parhaimmillaan, mutta ei se nyt ihan veriksenpelättikään enää ole;) Rintakehää on tullut reilusti, ja pää on levinnyt. 

Manu taas on sitä mieltä että tuollaiset typerät vilkkuvat kamerat pitäisi kieltää lailla;

Että semmoista. Nyt saadaankin sitten jännätä miten Valtti-poika pärjää Champion of Champions gaalassa, upeasti se vuosi ainakin alkoi Turun ryhmävoitolla!

Joo, tällä hetkellä mittari näyttää -17,6, että alkaa jo olla ihan talviset kelit. Nemiä pitäisi alkaa treenailla vähän rankemmin, lihasta tarvittaisiin. Karvat vaan lähti tuossa viikko sitten kokonaan, joten alkaa jo näillä pakkasilla olla vähän kylmä...Onneksi on jo pieni pohjavillan alku tunnettavissa, eli uskaltaa kohta jo lähteä illallakin kunnon lenkille.

Voisin kyllä ehdottaa Nemiä voittamaan "maailman laiskin ja ahnein koira" tittelin. Kuten kuvasta näkyy, ei sohvalla laiskottelua tule keskeyttää edes aamuaterian vuoksi:

Että sellaista...

Manu onnellinen kuusivuotias on taas aivan innoissaan lumen tulosta, sisälle ei tarvitsisi sen mielestä tulla ollenkaan...Varsinkin muuttilumipallojen pyörittely on huisin hauskaa hommaa;)

Nemin kanssa odotellaan sitten näyttelykoitoksia, tampereelle sen jo ilmoitin, ehkä sitten johonkin ryhmikseen vielä...Pari on jo mietinnässä, en vaan osaa päättää että kumpaan lähdettäisiin.

Joo, eli pitkän tauon jälkeen netti toimii taas omalla koneella, muutama pöpö tässä koneessa sitten vissiin olikin... (Ei, me nyt sentään niin paljoa Porvoon reissussa rähjäännytty:D)

Paljon on ehtinyt tapahtua, viimeisimpänä nyt Nemin ulkomaanmatkailut, eli neiti vietti menestyksekkään viikonlopun Virossa, josta tuomisina kahdelta päivältä 2x VSP 2x CACIB ja ainakin periaatteessa 2x SERT! Tuhannet kiitokset Suskille Nemin esittämisestä ja Viroon viemisestä! Nyt sitten odotellaan että täyttyy se vuosi ja päivä, että päästään viimeisen Cacibin metsästykselle.

Nepan kanssa oltiinkin sitten Lapinjärvellä laumaa hoitamassa, suurin draama viikolla oli se, kun Nemin äiti Asha onnistui jumittamaan itsensä kopin alle (Nyt ainakin tiedetään mistä Nemi on aivonsa perinyt...), mutta onneksi siitäkin selvittiin sitten säikähdyksellä. Nemillä meni ääni ja reissun rasituksia nukuttiin sitten viikon verran, mutta nyt alkaa taas likalla olla virtaa...

Kotimatkakaan ei sujunut ihan ilman kommelluksia, yksi supikoira (Lahden jätimäinen steroidisupi) pääsi hengestään ja nyt on autossa sellaiset arvet että siitä ei ilman puskurin vaihtoa selvitä. Onnea oli silti matkassa ja sankasta sumusta huolimatta päästiin sentään molemmat hengissä kotiin.

Seuraavia koitoksia ollaan jo silmäilty, mutta voi olla että Tampere Kv on sitten se seuraava, ryhmänäyttelyyn olisi hinku, mutta ovat niin kaukana kaikki... Messariin ei valitettavasti päästä, ehkä sitten ens vuonna?

Manu vahtii nyt tarkasti laumaansa, sen mielestä nämä reissut saisi jo riittää...

Kirjoittelen sitten myöhemmin lisää, pitäisi ihan tuonne virallisillekkin sivuille tehdä päivityksiä, kun nyt saisi jostain siedettäviä kuvia.

No niin, onhan tässä jo vähän aikaa vierähtänytkin. Tietokoneongelmia on kirottu ja korjattu, ja vihdoinkin toimii netti edes jotenkin.

Nemin kanssa ollaan kierretty menestyksekkäästi missikisoissa, nyt on jo neljä sertiä ja yksi cacib kasassa:)

Joensuun näyttelyistä ei ollut suuria odotuksia, viimeisin tulos kun oli tuo Lahden karvaton H. Nyt oli kuitenkin neiti hyvässä kunnossa, ekana päivänä ERI, JUK1 PN2 SERT ja Royal Canin ROP-juniori! (Kehässä olikin ne valtavat kaksi malamuuttia;)) Ekaa sertiä ei ehditty kauaa juhlia, sunnuntaina kun neiti sai jo toisen, tuloksena jälleen ERI, JUK1 PN2 SERT ja Royal Canin ROP-juniori! Että sellaista. Oli siellä sentään vielä yksi kilpakumppani lisää:)

Sitten olikin vuorossa Tervakoski KV, josta ei myöskään suuria odoteltu, mutta paljon saatiin, ERI, NUK1 PN1 SERT, CACIB ja VSP!! Hienolle oli hyvä hävitä, ROP kun oli Nemin oma velipoika Valtti. Valttia jäätiin kannustamaan ryhmäkehiin, ja kannatti jäädä, sillä velipoika 18kk vetäisi sitten ryhmävoiton! Sunnuntaina kuultiin vielä upeita uutisia, poika oli vielä sijoittunut BIS kehässä! BIS4, onnittelut vaan velipojalle!

Yksi viikonloppu vierähti sitten Lapinjärvellä hoitamassa malamuuttilaumaa ja upeita pariviikkoisia muuttivauvoja:) Ei uskoisi kuinka nopeasti ne pikkuiset kasvaa ja kehittyy, parissa päivässä oli jo suurimmalla osalla silmät auki:)

Seuraavana viikonloppuna suunnattiin Reetan kanssa takaisin Lapinjärvelle, ensin Suskin synttäreille (Huh huh) ja sitten aamulla iloisena ja reippaana Porvooseen näyttelykehään:D Tulokset oli hienot, vaikka handleri meinasikin heittää henkensä kehässä:) Nemi ERI NUK1 PN1 SERT ja VSP!! Valtti oli hienosti ROP, vaikka jatkokilpailut oli valitettavasti pelattu jo tuomarivalinnoissa;) Ilmoitettuna oli 22 muuttia, ja narttuja niistä nemin lisäksi 13, joten ei ihan huonosti pikkukakaralta:) Kiitokset Suskille tarjoiluista ja yöpaikasta, ja Reetalle kyydistä, Ei onneksi tarvinnut itse ajaa:D

Että sellaista, nyt koitetaan pitää hiljaiseloa vähän aikaa... Manu on saanut nauttia rauhallisesta kotielämästä, ei ole tarvinnut juosta kaikissa kissanristiäisissä:) Treenattu ollaan aina välillä omaksi iloksi, Manu on ottanut homman vähän siltä kantilta että saa sitä palkkaa helpommallakin:)

Nemin kanssa ollaan treenattu tokoa aina kun ollaan ehditty ja jaksettu. Sivulletulo alkaa sujua jo hienosti, nyt kun saisi vielä turhan hyppimisen hiottua pois. Nita olisi varmaan innoissaan, Nemillä kun on nyt sellainen hieno ilmassa kiertävä sivulletulo:D Valitettavasti se ei vaan laskeudu aina ihan niin tyylikkäästi. Luoksetulo alkaa myös mennä hyvin, paikallaolossa on ongelmia... Nemin mielestä on ihan turhaa odottaa mitään, on paljon kivempaa olla jo tekemässä seuraavaa asiaa... Mutta pikkuhiljaa mennään, haaveissa olisi kisata ensi vuonna, mutta saa nyt nähdä paljonko aikaa jää näiltä muilta harrasteilta. Näyttelykärpäsen puremasta ei ole ihan helppo toipua.. Valitettavasti budjetti ei kestä tätä enää kauaa.

Kirjoittelen arvostelujakin tänne sitten kun ne jostain löytyy:D

Joo elikkäs Joensuun näyttelyiden aikataulut ilmestyi. Lauantaina nemin lisäksi 1 muutti, ja sunnuntaina 2. Että sellaista. Toisaalta ihan kiva ettei ole kilpailua, mutta toisaalta ei ollenkaan kiva jos sieltä saa taas tulla jonkun EH:n kanssa pois. No, Mäkiseltä voi odottaa ainakin ihan oikeudenmukaista arvostelua, saa nähdä mitä se tykkää kun likalla on turkkikin päällä;) Mattilasta en osaa sanoa mitään, mutta arvosteluhistoria Garcon-muuttien kohdalla ei ole mitenkään imarteleva... No, saa nähdä.

Ei kai tässä paljon mitään ole sitten tapahtunutkaan. Nemin kanssa ollaan treenailtu vaihtelevalla menestyksellä. Ei vaan oikein jaksaisi huvittaa mikään. Mitään ei voi treenata "loppuun asti", kun ei pääse treenaamaan häiriön kanssa. Kaikki treenit on jossain hevon kuusessa, ja kaikki on jokatapauksessa täynnä.

Taas on aikaa vierähtänyt jo kuukausi... Eipä meillä oo paljoa silti tapahtunutkaan. Nemi kasvattelee karvaa, ja Manu pudottaa karvaa. Hiljaiseloa. Viime viikonloppuna olin Reetalla hoitamassa Valttia (Nemin veli) ja kahta kääpiösnautseria. Kiva viikonloppu, paitsi että vettä tuli taivaan täydeltä melkein koko ajan.

Nyt ollaan sitten suunnattu katseet tuleviin koitoksiin... Täytyy kotisivuillekkin koittaa saada joku "tapahtumat" osio. Eli noihin ollaan ainakin Nemin kanssa menossa;

15.08.09 Joensuu Kr

16.08.09 Joensuu KV

29.08.09 Tervakoski KV

13.09.09 Porvoo Kr

12.12.09 Helsinki KV V-09 (Mahdollisesti)

13.12.09 Helsinki KV PMV-09 (Mahdollisesti)

Muihin ollaan jo ilmoittauduttu, voittajat on harkinnassa, jos vaan kyyti ja majoitus asiat saadaan selviteltyä. Olis se kiva päästä sinnekkin taas käymään:) Vararikko iskee, voi olla ettei ens vuonna tule paljon näyttelyissä kierreltyä. Jos ei tapahdu sellaista maailmanihmettä, että jopa saisin jostain töitä. Harmittaa toi Seinäjoki KV, kun olen kasvattajakurssilla samaan aikaan:( Mutta ei maha mitään, ainakin säästyy rahat:D

Sitten pari kuvaa menneeltä viikolta, oltiin lasten kanssa pellolla...

Että sellasia:D Palaillaan kun meidän elämässä oikeasti tapahtuu jotakin:D

Tässä taas tullut mietittyä tuon Manun kastroimista. Sennenfoorumin voiminkin tuli asiaa pohdittua, ja nyt kaduttaa sekin suunnattomasti. Annoin taas itsestäni niin osaavan kuvan että.

Mutta jokatapauksessa; Mä en enää tiedä, mitä sen kanssa tekis. Kaikki on menny niin hyvin, elämä on ollu mukavaa sen kanssa. Kun sille ei kasaa turhaa painetta siitä mitä se tekee, sillä ei mene mikään "yli", vaan se osaa käsitellä käskyjä menemättä siihen järjettömään tilaan mihin se kisoissa menee. Yleensäkin se ei enää stressaa, paitsi sitten Nemin juoksujen aikaan. Silloin sille on turha yrittää puhua mitään.

Mutta entäs sitten jos sen kastroi? Parhaassa tapauksessa kaikki menee hyvin, luonne vaan muuttuu parempaan suuntaan ja Nemi saa olla suht koht rauhassa. Ei tarvitse huolehtia vahinkopennuista. Huonoimmassa tapauksessa luonne muuttuu, mutta huonompaan. Siitä tulee aggressiivisempi, sen kanssa ei voi tehdä enää mitään.

Ja vielä kolmannessa tapauksessa en edes saa lupaa koko operaatioon.

Tänään otettiin lapsosista uusia kuvia, ei ole tullut pariin kuukauteen paljon kuvailtua... Harmi kun ei saanu kuvaa siitä kun toi oli ihan kalju:D Olisi voinu vertailla myöhemmin.

Tässä ei enää NIIN karvaton Nemi;

On se kyllä vieläki aika kalju:D Vähän on tullu jo lihastakin, ei näytä niin rimpulalta enää...

Manu 5,5v;

Lisää kuvia koitan laittaa tonne kotisivuille jossain vaiheessa, katotaan nyt jos viitsii;)